On aika hieman kurkistaa VIXXin showcaseen Tukholmassa!
... PAITSI että sitä ennen edellisen postauksen kuva-arvoituksen oikea vastaus:
KYLLÄ, NÄIMME VIXXIN IHAN IN REAL LIFE PÄIVÄÄ ENNEN KEIKKAA! Ja mitenkäs tämä tapahtui?
Meidänhän oli A:n kanssa tarkoitus löytää VIXX Tukholmasta perjantaina. Siis ihan vitsinä. Turisteiltiin ympäri ämpäri Tukholman katuja, kunnes päädyttiin Kuninkaanlinnalle. Napattiin kuvia, ja mentiin sitten sinne linnan vieressä olevalle ylätasanteelle huvikseen. Jos ei oltaisi sitä tehty, ei luultavasti oltaisi tajuttu näitä tyyppejä...
Hmm, aasialainen kameraryhmä Tukholmassa... WOOOT??
Jäimme tuijottamaan heitä, ja voin kertoa, että henkikin siinä salpautui. "Onkohan VIXX tulossa??" Ja sitten: "No eeeei kai ne tänne nyt tulisi... Luultavasti nuo vaan kuvaa jotain dokumenttimatskua johonkin..."
Odotettiin hetki, ja käytiin sitten pyörähtämässä linnan takana ottamassa kuvia, ennen kuin palattiin takaisin ylätasanteelle katsomaan kameraryhmää. Mahassa lenteli perhosia ja oli jotenkin jännä fiilis. Tapahtuisiko kohta jotain?
Päätettiin laskeutua portaat alas ja mennä sinne kameraryhmän viereen istumaan. Juuri kun oltiin alhaalla, A henkäisi: "Katso, keitä tuolta tulee!"
Ja sieltähän saapuivat mustiin VIXX- toppatakkeihin kääriytyneet idolit. Pudistin päätäni epäuskosta, ja otin muutaman lyhyen askeleen eteenpäin, ennen kuin jäädyin paikoilleni. Apua, mitä pitäisi tehdä??
Ensin vilkutin hurjana sieltä muutaman metrin päästä - ja varmasti oikein järkevän näköisenä - ja N huomasi tämän, nyökkäsi ja vilkutti takaisin. Huhhuh, voin kertoa, että eriiittäin kuumat aallot lainehtivat läpi ruumiini tässä vaiheessa!
Tuijotin VIXXin jäseniä. Kaikki näyttivät hieman väsyneiltä ja erittäin hämmentyneiltä. "Mikä tää paikka on? Öööö otanpas mun uusimmalla Samsung -kännyllä kuvan tosta linnasta..."
Hyukin kanssa meillä oli The Moment. Tuijotusta. Paljon. Jopa sen jälkeen, kun VIXX nousi minibussiin, Hyuk kääntyi vilkaisemaan meitä sieltä bussista. OH MY GOOOOD!
Paikalla ei ollut YLLÄTTÄEN ketään muuta, joka olisi tunnistanut VIXXin. Nyt jälkeen päin aloin miettimään, että olisi ollut niiiin kiva kokeilla, että voisiko mennä sanomaan Hwaiting tai jotain pojille. Olisi voinut kokeilla (ja katsoa, tuleeko joku manageri hätistelemään - mutta eihän siinä mitään olisi menettänyt)! Mutta eeeei, minä jäädyin. Olin silti hyvin, hyvin onnellinen N:n tervehdyksestä (IHANA!!). Ja siis *kröhömmm* eriiittäin otettu Hyukin katseista. Toivoo pedo-noona.
JA sitten siihen keikkaan! Mentiin odottamaan Oscarsteaterin eteen joskus viiden maissa, ja siellähän oli lössiä!
Fanit täyttivät Oscarsteaternin edustan jalkakäytävän täysin, ja lauma sai autoilijat tuijottamaan joukkoriemua ihan ihmeissään. Olihan se tietysti aikamoinen näky.
Järjestäjät kävivät ottamassa kuvia ja videopätkiä kiljuvasta laumasta. Välillä tuntui, että meininki meinasi riistäytyä käsistä, kun rautaportit keikkapaikan edessä heilahtelivat fanien tönäilyistä. Tai no, ei meinannut riistäytyä käsistä, mutta siis... Ah, feelings, feelings... Itsehän olin aika rauhallisessa tilassa...
Ovet avattiin kuudelta, ja meidät otettiin rauhallisesti sisään. Sisäänpääsyn jälkeen luovin nopeasti tieni fanituotteita myyvään nurkkaukseen, ja ostin paidan, kassin ja julisteen. Ennen kuin ne oltiin loppuunmyyty.
Shoppailun jälkeen mentiin toiseen kerrokseen etsimään meidän istumapaikat. Siinä vaiheessa siellä ei ollut vielä paljon ketään. Sytytettin A:n kanssa keltainen valotikku ja fiilisteltiin salissa soivia VIXXin biisejä.
Nopeastihan tuo sali täyttyikin ihmisistä. Toiseen kerrokseen eturiviin saapui myös joukko jotain tunnettuja ruotsalaisia. Tai niin ainakin epäilen, sillä miehet eivät näyttäneet lainkaan k-popfaneilta, eivätkä tuntuneet tietävän, mitä odottaa. Lisäksi tyyppien vieruskaverit henkäilivät ja räpsivät kuvia heistä.
H-hetki saapui jälleen nopeasti. Valot himmenivät, VIXX saapui lavalle. Skandinavian ensimmäinen kpop-keikka sai luvan alkaa. Tai noh, showcase. Keikka mikä keikka. Kuvaaminen oli kielletty ulos potkimisen uhalla, mikä tietysti vähän harmitti, mutta no can do. Järjestyksenvalvojat olivat tiukkoina katsomassa, ettei kukaan ottaisi kuvia. Edessäni istuva tyttö yritti heiluttaa kännykkänsä näytön valoa keikalla valotikun sijaan, ja yksi järjestyksenvalvoja tuli heti ärähtämään.
Jäsenillä oli yhteisten osuuksien lisäksi sooloesityksiä, kysymyksiin vastailua (vaikka tuntui, että niitä ei loppupeleissä hirveästi tainnut olla) ja mitähän muuta kaikkea. Adrenaliinini hyppi korkeuksissa, vailla kattoa, ja keikuin istuimeni reunalla kaikesta siitä energiasta.
Parhaita kohtia keikasta? Kenin aegyo (en kestä!), vilahtavat vastalihakset (hitsit, oliko se Hyuk vai Hongbin? Kumpi vain, niin uuulalaa!), Ravin soolorap (mikä energia!) sekä loppubiisi - G.R.8.U (tulihan se sieltä!).
Keikan aikana ehkä vähiten tykkäsin siitä, että poikien puheenvuorojen jälkeinen englannin kielinen tulkkaus häipyi kuulumattomiin, kun kiihkeät fanit unohtuivat kiljumaan milloin sattui. Monet keskustelut jäivät pimentoon, mikä oli harmi.
Muuten keikka oli todella onnistunut ja viihdyttävä. I think. Ainahan söpöjä korealaisia miehiä katselee ilokseen! Ja kun mukana on vielä ihan mahdottoman hyvää musiikkia, niin se on aina plussaa se!
Keikan jälkeinen fiilis oli "I need therapy, lalalalalala, therapyyyyy". Siis enemmän tällaisia konsertteja tänne Skandinaaviaan, KIITOS! Voisinpas olla jopa valmis auttamaan järkkäämisessäkin, voisi olla mielenkiintoista...
